Kenelle tanssi kuuluu?

Vasta valmistuneiden esteettömän tanssin ohjaajien mielestä tanssi kuuluu talventörröttäjille, virkamiehille, perheen äideille, näkövammaisille, yksinäisille, käärmeille, vaareille, liikuntaesteisille, puolisoille, maahanmuuttajille, Sinulle, tähdenlennoille, ujoille, vanhuksille, presidentille, naapurille, kehitysvammaisille, uranaisille, Oulun päättäjille, tytöille ja pojille, kirjailijoille, poliiseille, henkilökohtaisille avustajille, omaishoitajille, Kärppä  -faneille, puille, leppäkertuille, uteliaille, sotilaille, ulkopuolisille, koirille, muistisairaille ja insinööreille. Tanssi kuuluu ihan kaikille!

Pajunkissavana johdattaa esteettömän tanssin juhlatyöpajaan osallistuvat yhteiseen tanssiin, vapaisiin jameihin. Voit tanssia yksin, parin kanssa tai ryhmässä. Saat katsella sivusta, levätä välillä tekemättä mitään tai musisoida yhdessä beatboxaajan kanssa. Voit aloittaa ja keskeyttää tanssin ilman selittelyjä. Toisia kunnioittava ja huomioiva ilmapiiri on tilassa lähes käsin kosketeltavaa. Lopuksi tanssijat muodostavat elävän patsaan, jossa yhteisöllisyys syntyy kuin luonnostaan. Lierihattu ovella kerää kiitoksen työpajasta, mutta vielä tärkeämpää on tanssin herättämä keskustelu, jolle löytyy aikaa.

Taiteen keskustoimikunta on julkaissut tanssin vision ja strategian vuosille 2010 – 2020 otsikolla tanssissa on tulevaisuus. Strategiasta käy ilmi tärkeä tavoite: ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen tanssin avulla. Eikö juuri soveltava ja osallistava tanssi voisi toimia tässä tehtävässä Oulussa taidelähtöisenä kulttuuri- ja hyvinvointipalveluna? Li Edelkoort (HS 23.5.2010) rummuttaa sellaisten palveluiden puolesta, jotka parantavat ihmisten arkipäivän elämää ei markkina- vaan ihmislähtöisesti.

Kehon kieltä

Esteetön tanssiesitys on tullut päätökseensä Ammattiopisto Luovin peilisalissa. Musiikki on tauonnut. Tanssijat hengittävät syvään paikoillaan. Kehollinen vuoropuhelu on ohi. Vain tällä hetkellä on merkitystä. Oikeaa tai väärää ratkaisua - heikkoa tai huonoa liikettä ei ole ollut. Jokainen liike on ollut samanarvoinen.

Luovin yleisön ja tanssijoiden välillä on erityinen viritys. Tanssilla on mahdollisuus koskettaa ihmistä, hänen tunteitaan. Puhutaan tanssiesityksen kehollisesta kokemuksesta, kinesteettisestä empatiasta. Silloin katsoja kokee omassa kehossaan, miltä tanssiesityksen liikkeet tuntuvat ja voiko niihin samaistua. Aina ei tarvitse sanallistaa kaikkea.

Tanssijoiden on vuoro kutsua yleisönsä tanssiin; ottamaan selvää, miten viisas keho viestii ja etsii merkityksiä. Musiikki alkaa jälleen soida. Eri-ikäiset, eri sukupuolta edustavat, vajaavuuksilla rikastetut ihmiset alkavat tanssia. Ensin on minun liikkeeni. Kun se on tullut päätökseensä, on sinun vuorosi vastata ja tulkita. Pyörätuoli on unohtunut salin seinustalle.

Työryhmä Esteettömän  yhteinen nimittäjä on kiinnostus keholliseen ilmaisuun ja aitoon kohtaamiseen. Tanssijoiden erilaisuus ja toisistaan välittäminen tekee tanssista mielenkiintoisen. Keho alkaa soveltaa liikettä ilman mielen painostusta ja kiirettä. Hitaat ja intensiiviset liikkeet houkuttelevat puoleensa.