Mikä on se syy, joka saa
minut kerta toisensa jälkeen lähtemään esteettömän tanssiin, vaikka tiukka
työpäivä painaa jaloissa ja sohva kutsuisi lepäämään? Vastaus on esteettömän
tanssin yhteisö, joka on alkanut muotoutua Oulussa vuodesta 2009. Tämä yhteisö ottaa
omansa vastaan hymyillen ja halauksin. Se ei ole sisäänpäin lämpiävä yhteisö
vaan se on avoin kaikille esteettömästä kulttuurista kiinnostuneille.
Esteetön ry:n jäsenen Janne
Oikarisen kanssa olemme tunteneet toisemme jo seitsemän vuotta. Tutustuimme
ensimmäisen kerran vuonna 2009 Oulun Kulttuuripesulassa järjestetyssä Pauliina Lapin Esteettömän tanssin
ohjaajakoulutuksessa. Sen jälkeen olemme esiintyneet monta kertaa yhdessä,
ohjanneet esteettömän tanssin työpajoja ja vaikuttaneet Esteetön ry:n
hallituksessa.
Kun tapasin Jannen hänen
kodissaan yhteisöjutun merkeissä, luotasivat keskustelumme myös tämänhetkiseen
yhteiskunnalliseen tilaan. Janne Oikarisen mielestä suomalainen yhteiskunta on
kova. Hänen mukaansa päättäjien tulisi osata paremmin lukea vaikeassa
tilanteessa olevia ihmisiä. Hän toivoisi, että oltaisiin useammin liikkeellä ihminen
ihmiselle -asenteella riippumatta taloustilanteesta.
Esteetön ry:ssä on
jäseniä, jotka ponnistavat hyvin erilaisista lähtökohdista. On miehiä ja
naisia, on vammaisia ja vammattomia, on pyörätuolinkäyttäjiä ja
pitkäaikaissairaita. Tämä ihmisten kirjo on rikkaus, joka laittaa miettimään,
mikä tässä elämässä on lopulta tärkeää.
Koen, että journalistina pystyn kirjoittamaan
esteettömän tanssin maailmasta ja sen arvoista, koska minulla on
henkilökohtainen kokemus siitä jo useamman vuoden ajalta. Kirjoitan yhteisön
sisältä, tuon esille sen jäsenten persoonallista ääntä ja osaltani vaikutan
siihen, että yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus lisääntyisivät Oulussa.
Mikä voisi olla parempaa
suvaitsevaisuuskasvatusta kuin se, että pieni lapsi tulee vanhempansa kanssa
esteettömään tanssiin. Hän oppii jo varhain, että erilaisuus on rikkautta, eikä
siinä ole mitään outoa tai pelättävää. Lapsi saa ryhmässä osakseen ihailua,
jonka ajattelen kantavan häntä myöhemminkin elämänpolulla. Pieni ihminen on
usein toimissaan paljon ennakkoluulottomampi kuin me aikuiset.
5–vuotias Esteetön ry on
iältään vielä lapsenkengissä, mutta nämä vuodet ovat osoittaneet, että
yhdistyksellämme on oma tärkeä tehtävänsä muistuttaa esteettömästä asenteesta
sekä kulttuurin että hyvinvoinnin puolella Oulussa. Eteenpäin käy esteetön
mieli!
